Kertomuksia rohkeudesta
– Satunnaisia muistiinpanoja vuodesta 2002 –
-
Oliver ja Matilda. Kuva: Sally Armbrecht. Balkan –kahvilassa valmistaudutaan illan jazzkonserttiin. Paikkoja siivotaan ja pöytiä kannetaan huoneesta toiseen. Turvallisuusalan ihmiset käyvät tarkastamassa paikat ja lukitsevat ovet, sillä vieraaksi on tulossa myös poliitikkoja. Seuranamme istuva Stefan kertoo, että yksi hänelle rauhantutkimusta opettaneista professoreistaan on illan esiintyjien joukossa. Tapasimme Stefaniin ja hänen puolisonsa noin viikko sitten, kun heidän Matilda –tyttönsä istui Oliverin syliin ja tutustutti siten vanhemmat toisiinsa. Sovimme tämän tapaamisen, koska halusin tietää lisää Stefanista ja hänen lukuisista media- ja kulttuuriprojekteistaan. Stefan syntyi Sarajevossa olympiavuonna 1984 montenegrolais-serbialais-puolalais-venäläiseen perheeseen. Sodan puhjettua hänen perheensä pakeni viimeisellä kaupungista lähteneellä lentokoneella Belgradiin, ja sieltä edelleen…
-
Mostar 29. – 1.12.2009
Mostarin vanhakaupunki. Olen suorastaan loukkaantunut puheista, joiden mukaan Mostarin näkemiseen riittää yksi päivä. Mostarin, kuten minkä tahansa kaupungin tai kylän näkemiseen ja kokemiseen, ei riitä edes yksi ihmiselämä. Mostarissa on kieltämättä vain kaksi turistinähtävyyttä: silta ja vanhakaupunki. Mutta jos nähtävyyksien näkeminen olisi matkustelun tarkoitus, turistin ei kannattaisi lähteä kotoaan minnekään, sillä internetistä löytyy kohteesta kuin kohteesta parempia kuvia ja täsmällisempää tietoa kuin paikan päältä. Parasta matkustelussa on uuden, oudon ja tuntemattoman kohtaaminen. Sitä riittää joka kodissa, kylässä ja niemen notkossa loputtomasti. Mitä kauemmaksi matkustaa, sitä helpompi se on havaita, mutta taitavimpien uteliaiden ei tarvitse matkustaa kauas. Meidän taitamattomien sen sijaan…
-
Sarajevo 27.11.2009
Besimin mielestä Jugoslavia oli maailman paras maa, parempi kuin Yhdysvallat. ”Saimme matkustaa minne vain. Viisumi tarvittiin vain kymmeneen maahan maailmassa. Kaikilla oli työtä, asunto ja terveydenhuolto. Ihmiset kävivät joka viikko Italiassa ostamassa muotivaatteita.” ”Minulla oli hyvä palkka telekommunikaatiolla. Lomillani matkustin paljon, kävin New Yorkissa, Pariisissa, Varsovassa, Roomassa ja Melbournessa. Ostin uuden puvun itselleni joka vuosi ennen Kurban Bairamia.” Vuodet ovat seuranneet toisiaan ja niin että vaatekaappiin on kertynyt kokonaiset viisikymmentä pukua. Joka kerta tavatessamme hän on pukeutuneena eri pukuun ja uudenväriseen kravattiin. Hänet on helppo tavata, sillä hän on suurikokoinen, hidasliikkeinen ja hänen kotinsa ja vakiokahvilansa sijaitsevat aivan vanhankaupungin ytimessä.…
-
Sarajevo 23.11.2009
Alakerran albanialaisen leipurin mielestä Enver Hoxa oli maailman kaunein presidentti. Vuokraemäntämme Indira ohitti latteuden tuhahtamalla, mutta kun leipuri halusi tulkkina toimineen Nedzadin kertovan meille että Venäjällä ymmärretään albaniaa, Indira hermostui. ”Albaniaa ei taatusti ymmärretä missään muualla kuin Albaniassa ja Kosovossa. Nyt saat luvan lopettaa noiden älyttömyyksien puhumisen!” Indira Dedovic on voimakas ja temperamenttinen nainen, joka viettää päivät aamutakissaan leipoen, olohuoneen ruokapöydän ääressä meikaten, olohuoneessa televisiota katsellen, tai vieraitaan kestittäen. Alakerran albanialaisen leipurin lisäksi talon vakiovieraita ovat kuusikymppinen rakastunut lakimiesnainen, unkarilaissyntyinen, eri puolilla maailmaa asunut tyhjäntoimittajamies – rempseä kaveri, joka meidätkin tänne toi, mutta jonka puheisiin ei ole luottaminen – ja…
-
Sarajevo 22.11.2009
Mirza Huntic galleriansa edustalla. Kuvataiteilija Mirza Hunticin mukaan parasta Sarajevossa on charmi. ”Ihmiset tulevat yleensä takaisin. Heidän on vaikea unohtaa Sarajevoa, sen ihmisiä ja luontoa.” Hän on syntynyt Sarajevossa ja asunut koko elämänsä samassa, puuseppä-isänsä rakentamassa talossa. Nuorena hän matkusteli paljon, mutta nykyisin hän ei halua joutua viisuminhakuprosessin ja mahdollisen kielteisen päätöksen nöyryyttämäksi. Mirza on toiminut taiteilijana kolmekymmentä vuotta. Hänestä tuli taitelija erään ystävyssuhteen kautta. Ystävä sattui olemaan Mersaid Berber, yksi Jugoslavian kuuluisimmista kuvataiteilijoista. He alkoivat työskennellä yhdessä. Mersaid maalasi, Mirza teki raameja. ”Seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentäluku olivat parasta aikaa ikinä. Kaikki oli organisoidumpaa. Jugoslavia oli iso maa, valtava instituutio.” Kun…
-
Sarajevo 21.11.2009
Nera Drkic talossaan, jonka seinillä näkyy yhä sodan jäljet. Neran Drkicin mielestä oli paha virhe jäädä Sarajevoon sodan ajaksi. Erityisesti lapsille se oli liian kova kokemus. ”Kolme vuotta elimme kellarissa kuin eläimet. Siellä majaili alueen muitakin asukkaita ja pakolaisia, pahimmillaan yli kolmekymmentä henkilöä.” Joinakin päivinä, kun ulkoa ei kuulunut paljoa ammuskelua, he nousivat päivisin asuntoonsa. Kolmeen vuoteen hän ei poistunut talostaan, vaan hänen miehensä hoiti kaikki tarpeelliset asiat, kuten ruuan ja veden hakemisen. Toisin kuin hänen naapurinsa, hän ei uskaltanut päästää lapsiaan ulos leikkimään edes rauhallisimpina aikoina. Kellariin majoittuneiden joukossa oli myös lapsia, ja kun sota jatkui kuukausitolkulla, alettiin siellä…
-
Sarajevo 20.11.2009
Sarajevolainen sähköinsinööri ja ystävät. Tänään tapasimme Damirin, joka oli syntyisin kommunistisen Jugoslavian Kroatian osavaltiosta, opiskellut bostonilaisessa huippuyliopistossa ja työskentelee nykyisin Etyj:n Sarajevon toimistossa neuvonantajana. Hänellä on amerikkalainen tyttöystävä, jota hän oli juuri viime viikolla ollut tapaamassa Roomassa. He eivät osaa päättää haluavatko asua Washington DC:ssä vai Sarajevossa. Damir kertoo olevansa puoliksi katolinen, puoliksi muslimi ja kahdeksasosaltaan juutalainen. Nuorena hän vietti paljon aikaa juutalaisnuorten kanssa, koska ”heillä oli parhaat juhlat.” Hän kertoi Sarajevon juutalaisten hallussa olevasta mittaamattoman arvokkaasta Haggadah –kirjasta, joka säilyi natsimiehityksen aikana museonjohtajan nokkeluuden ja muslimien yhteistyön ansiosta. Natsien tullessa hakemaan kirjaa museonjohtaja oli sanonut sotilaalle, että heidän esimiehensä…
-
Sarajevo 18.11.2009
Mistä hetkestä ihmiselämä lasketaan alkavaksi? Ajatuksesta, hedelmöityksestä vai synnytyksestä? Jostain tietystä hetkestä hedelmöityksen jälkeen? Jos kyllä niin mistä hetkestä? Kolme viikkoa, yksitoista viikkoa vai kolme kuukautta munasolun hedelmöittymisen jälkeen? Sekunnin tarkkuudella vai noin suurin piirtein? En tiedä, eikä tiedä Prenociste Identico -hotellin vastaanottotiskillä työskentelevä nainenkaan. Seinällä olevan hinnaston mukaan hotelliyö maksaa 10 euroa per henkilö, mutta onko puolitoistavuotias henkilö? Vastaanottovirkailija hakee hotellinomistajan paikalle ratkaisemaan kysymyksen, ja hän julistaa tylysti, ettei Oliver ole henkilö. Henkilö tai ei, silti hän osaa jo kaiken näköistä. Osaa sanoa hei hei kolmella kielellä, kävellä etu- ja takaperin, lähettää lentosuukkoja, juosta pulujen ja kissojen perässä, koota…
-
Sarajevo 17.11.2009
Vuoden 1984 olympialaisten rattikelkkailurataan tehty ampuma-aukko. Kiertoajelulla Harris, parikymppinen sarajevolaissyntyinen bosniakki, esittelee meille lentokentän alittanutta tunnelia, joka oli Sarajevon piirityksen aikana kaupungin ainoa yhteys ulkomaailmaan. Laskeudumme alas kellariin: minä ja pari päivää sitten lentämällä Sarajevoon tulleet vaimoni ja lapseni, maailmanympärysmatkalla oleva parikymppinen kanadalaispariskunta ja Eurooppaa ja Afrikkaa kahdeksan kuukautta kiertävä nelikymppinen australialaispariskunta. Kellarissa meille näytetään sodasta kertova sanaton dokumentti. Pommien ja kranaattien räjähdellessä, kirjastojen, kotien, toimistojen ja hallintorakennusten palaessa, ihmisten pelätessä, paetessa ja puolustaessa kaupunkiaan, Euroopan lähihistorian julmuuksille selkänsä kääntänyt Oliver nukahtaa rauhallisesti syliini. Pakolaiset pakenevat ahdasta tunnelia pitkin tähän samaan taloon, jossa nyt viisitoista vuotta myöhemmin istumme. Tunneli oli…
-
Sarajevo 13.11.2009
Vasemmalta oikealle: voimistelija, professori, tohtori ja isoisä. Kolmenkymmenenkahden vuoden välein kuusi eri uskonnoissa vietettyä tarkeää juhapyhää osuvat yhden kuukauden sisälle: katolisen ja protestanttien joulu ja uusivuosi, muslimien Id al-Adha ja Hegira sekä ortodoksien viettämä juliaanisen kalenterin mukainen joulu ja uusi vuosi. Maailmassa on vain yksi paikka, jossa näitä kaikkia juhlitaan yhden neliökilometrin sisällä: Sarajevo. ”Euroopan Jerusalemin” silhuettiin kuuluu olennaisena osana moskeijat, ortodoksikirkot, katoliset kirkot ja synakoogat. Kaupungin kotisivujen mukaan asukkaista puolet on muslimeja, kolmekymmenta prosenttia ortodokseja ja seitseman prosenttia katolilaisia. Juutalaisten määrästa on vaikeaa loytaa tietoa. He ovat sefardijuutalaisia, eli heidan esi-isansa ovat kotoisin Espanjasta ja Portugalista, josta kristityt karkoittivat…
-
Sarajevo 12.11.2009
Istun lähiöbaarissa kaupungin halkovan Miljacka –joen eteläpuolella kirjoituksiini syventyneenä. Sulkemisaika (klo 21!) lähestyy ja miehet baaritiskillä laulavat kaihoisia bosnialaisia lauluja. Kyse ei ole mistään juoppojen hoilauksesta, vaan korkeatasoisesta kuorolaulusta, ainakin minun korvaani. Junassa Emina kysyi, mitä eroa on suomalaisilla ja ruotsalaisilla. Sanoin suomalaisten olevan suorempia ja päättäväisempiä, että ruotsalaiset hakevat kompromisseja pitempään ja vatvovat päätöksiään rasittavuuteen asti. Hän oli samaa mieltä. Lisäksi sanoin ruotsalaisten olevan avoimempia ja sosiaalisempia, mutta sitä Emina ei uskonut. ”Eihän ruotsalaisia epäsosiaalisempia voi olla olemassakaan! Kahviloissakin he istuvat yksin kannettaviin tietokoneisiinsa syventyneenä tai kirjoittamassa kännykällä tekstiviestejä. Bosniassa kukaan ei koskaan mene kahvilaan yksin. Sinne mennään viettämään…
-
Budapest – Sarajevo 11.11.2009, osa 4
Kahdentoista tunnin junamatkaan mahtuu kaikenlaista, tällä kertaa jopa puolentunnin bussimatka. Jossain vaiheessa vähän ennen Kroatian rajan ylittämästä koko juna tyhjennettiin ja meidät siirrettiin busseihin, joka vei meidät seuraavalle asemalle, josta taas jatkoimme junamatkaa. Bosnian puolella Tuslassa Velid jäi pois. Kuulin käytävällä puhuttavan englantia, ja arvasin että jollain muullakin Sarajevoon matkaavalla oli nälkä. Käytävällä selviteltiin, ehtiikö tällä pysähdyksellä käydä ostamassa asemalta ruokaa. Konduktööri näytti minulle, australialaiselle Adamille ja australialaiselle, Euroopan suurimmassa kaupungissa Lontoossa asuvalle Amylle kaikki kymmenen sormeaan vakuuttaen, että aikaa ostoksien tekemiseen oli riittävästi. Juostessamme kaupoille aloin kertomaan kuinka huonosti minulle meinasi käydä edellisellä Sarajevon vierailullani, häämatkamme paluumatkalla, kun kävin…
-
Budapest – Sarajevo 11.11.2009, osa 3
Velid. Historiallis-maantieteellisesti Bosnia ja Hertsegovina on jakautunut kahteen alueeseen, Bosniaan ja sen lounaispuolella sijaitsevaan Hertsegovinaan. Bosnian ja Hertsegovinan raja ei ole poliittinen, etninen, identiteettinen eikä uskonnollinen. Raja on vaikeasti hahmotettava, eikä sillä ole tämän päivän Bosnia-Hertsegovinassa merkitystä. Etnisesti Bosnia Hertsegovinan väestön on jakautunut kolmeen ryhmään: bosniakkeihin, serbeihin ja kroaatteihin. Tarkkaa väestönlaskentaa ei sodan jälkeen ole tehty, mutta erään arvion mukaan bosniakkeja on 48 prosenttia, serbejä 37 ja kroaatteja 14. Uskonnollisesti Bosnia Hertsegovina on jakautunut kolmeen uskontoon: islamiin, ortodoksikristillisyyteen ja katolilaisuuteen. Bosniakit ovat pääsääntöisesti muslimeja, serbit ortodoksikristittyjä ja kroaatit katolisia. Sarajevossa asuu lisäksi jonkin verran juutalaisia. Poliittisesti Bosnia Hertsegovina on jakautunut…
-
Budapest – Sarajevo 11.11.2009, osa 2
Emina. Emina kertoi olevansa kotoisin pienestä Foca -nimisestä kaupungista Sarajevosta kaakkoon. Sodan aikana hän oli alle kymmenvuotias, ja hänen perheensä joutui lähtemään kotikaupungistaan serbialaisten hyökättyä sinne. He harkitsivat Itävaltaan lähtemistä, mutta hänen isänsä halusi suorittaa velvollisuutensa ja puolustaa maataan. He muuttivat Sarajevoon, mutteivät löytäneet sieltä sukulaisiaan, koska kutakuinkin kaikki kommunikaatioyhteydet olivat poikki. Kun kysyin, oliko hän lukenut Zlatan päiväkirjan ja mitä hän siitä piti, hän kertoi oman tilanteensa olleen vielä vaikeampi, koska hänen perheensä oli Sarajevossa pakolaisena, ei alkuperäisenä asukkaana. Hänen mielestään Zlata oli hemmoteltu ja sodan todellisuus oli vielä Zlatankin kuvailemaa karumpaa. Eräänpä päivänä heidän naapurinsa tuli kertomaan kuulleensa…
-
Budapest – Sarajevo 11.11.2009, osa 1
Aamukuudelta nousin kirjoittamaan Väkivallan kulttuurista rauhankulttuuriin –näyttelyn lehdistötiedotetta. Kirjoitin kuumeisesti, kävin aamupalalla ja kirjoitin lisää, mutta valmista ei tullut. Kello löi yhdeksän, tuli aika pakata ja lähteä. Rautatieasemaa lähestyessäni sain eräänlaisen backpackers high’n. Vähän niin kuin maratoonari saattaa saada kesken juoksun hormoonipiikin ja nousta jonkunlaiseen huumaustilaan, vähän niin kuin pianisti tai runoilija voi riittävän intohimoisesti päiväkausia aherrettuaan saavuttaa flown, vähän niin kuin nuo jalot puurtajat, vähän niin minäkin saavutin reppumatkustajan onnellisuushumalan. Selkäreppu lakkasi painamasta ja hihnat hiertämästä. Askel oli kevyt, loikin rautatieaseman sateen kastelemia portaita ylös ja alas lippuluukulta toiselle, minne ikinä minut elekielellä ohjattiinkaan. Nautin verkkaudesta ja vauhdista, jotka…
Pamfletti pasifismista
Julkaisijat: Irene Publishing ja Suomen Rauhanliitto, 2025.
Kuvaa klikkaamalla saat auki kesällä suomentamani, ruotsalaisen dosentti Majken Jul Sørensenin kirjoittaman pamfletin.
Ennen tämän pamfletin lukemista en edes tiennyt millaista loppua Ukrainan sodalle toivoisin. En nimittäin toivonut enkä toivo Ukrainan joutuvan luovuttamaan alueitaan, en toivo sodan intensifioituvan, enkä toivo sodan jatkuvan nykyisellään.
Sørensenin pamfletin luettuani tiedän mitä toivon. Toivon aseellisen taistelun loppumista ja Ukrainan itäosien siirtymistä muun maailman vahvasti tukemana väkivallattomaan vastarintaan miehitysvaltaa vastaan.
Kirjassa kerrotaan miten tämä voisi olla mahdollista ja mitä aseettomasta vastarinnasta voimemme oppia mm. norjalaisten, tanskalaisten ja tsekkoslovakialaisten harjoittamasta siviilivastarinnasta.
Kirja väkivallattomuudesta
Julkaisijat: Rosebud ja Suomen Rauhanpuolustajat, 2020.
Väkivallattomuuden voiman avulla on syösty diktaattoreja vallasta, itsenäistytty ja puolustettu valtioita. Sitä on käytetty menestyksekkäästi kansalaisaktivismissa, rauhanturvaamisessa ja oikeudenkäynneissä, ja sen avulla on löydetty ratkaisuja ristiriitatilanteisiin niin kansainvälisessä politiikassa kuin arkipäiväisessä kanssakäymisessäkin.
Tämä kirja kertoo esimerkkien avulla, mistä väkivallattomuudessa on kysymys. Kirjan kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on väkivallan käytön ja passiivisuuden rinnalla kolmaskin vaihtoehto. Myytävänä Rosebudin kirjakaupassa hintaan 10 €.
Kirja Sarajevosta
Julkaisija: Savukeidas, 2013.
Sarajevo, Euroopan Jerusalem, symboloi rauhaa ja eri uskontojen onnistunutta yhdessäoloa. Se on myös sisällissotien, herkullisen kahvintuoksun ja puheensorinan kaunis balkanilainen kaupunki.
Laajoine historiankatsauksineen, matkakertomuksineen ja paikallisten haastatteluineen kyseessä on enemmän kuin pelkkä matkaopas. Kirjassa syvennytään Bosnian historiaan ja tarkastellaan viime sotaa useista eri näkökulmista.
Lisäksi otetaan selvää, mitä mieltä freestyle-jalkapalloilija on deittiarvonnasta ja neuroradiologi nuorisotyöttömyydestä, muistellaan Titon aikoja sekä kauhulla että kaiholla, juodaan snapsit fransiskaaniveljen kanssa, vieraillaan sodista ja köyhyydestä selvinneen, mutta modernisaation helppouksien tuhoamassa vuoristokylässä, löydetään parantola Srebrenicasta, ja lähdetään ennakkoluulottomasti ratkaisemaan Bosnian pyramidien arvoitusta.
Myytävänä esimerkiksi Rosebud -kirjakaupassa hintaan 14,50 €.
Luentonäytelmä
Vuonna 2002 kirjoittamaani Arndt Pekurinen -luentonäytelmää esitettiin siviilipalveluskeskuksella vuonna 2002 ja vuosina 2005-2020.
Blogisti
FM Timo Virtala, luennoitsija ja tietokirjailija. Olen luennoinut siviilipalveluskeskuksessa jo neljännesvuosisadan ajan. Asun Loviisassa vaimoni ja neljän lapsemme kanssa. Minulla on toiminimi nimetä Rauhala Vox. Yhteystiedot: timo.j.virtala@gmail.com ja 045 784 05574.
Avainsanapilvi
Arndt Pekurinen Aseistakieltäytyminen Asevarustelu Asevelvollisuus Bosnia ja Herzegovina Bosnian sota Burma EU Globaali etiikka Historia Ihmisoikeudet Ilmastonmuutos Jeesus Kansalaistottelemattomuus Kehitys Kertomuksia rohkeudesta Kirjat Kristinusko Lapinjärvi Leo Tolstoi Loviisa Mahatma Gandhi Martin Luther King Jr Matkustelu Media Musiikki Onnellisuus Pasifismi rauha Rauhantyö rohkeus Sarajevo Satyagraha Siviilipalvelus Sota Ukraina USA Uskonnot Valokuvia Venäjä vihreät väkivallaton vastarinta väkivallattomuus Väkivalta YK
